Asukkaiden näkökulma Lehtisaaren maanvuokrien korotuksiin

1. Tausta
 Lehtisaaressa sijaitseva maa on pääasiassa Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien omistuksessa. Seurakuntayhtymät omistavat maan Helsingin pitäjän ajalta periytyvässä suhteessa: Helsingin seurakuntayhtymä omistaa noin yhden kolmanneksen ja Vantaan seurakuntayhtymä noin kaksi kolmannesta. Aikaisemmin rakentamattomalle maalle rakennettiin 1960-luvulla pääasiassa rivi- ja kerrostaloyhtiöitä, joiden maanvuokrasopimukset päättyvät vuoden 2019 lopussa.
 Seurakuntayhtymät odottavat saavansa maanvuokrien korotuksista lisää tuloja. Vantaan
seurakuntayhtymä on arvioinut omistamansa maan arvostuksen vertailukohteisiin nähden varsin
korkeaksi sekä asettanut maan tuotto-odotukseksi viisi prosenttia (5%). Lisäksi kiinteistöveroa on
esitetty vuokralaisten maksettavaksi. Helsingin seurakuntayhtymästä on indikoitu vastaavia
suunnitelmia. Nämä toimet yhdessä nostavat toteutuessaan lehtisaarelaisten vuokratason
nykytilanteeseen nähden jopa kymmenkertaisiksi nostaen asumiskustannukset kestämättömälle tasolle ja vaikuttaen asuntojen arvoon huomattavan negatiivisesti.
 Tuotto-odotus on huomattavasti korkeampi kuin muiden vertailukelpoisten maanvuokraajien (Helsingin kaupunki, yleishyödylliset yhteisöt) keskimääräinen tuotto.

2. Asukkaiden näkökulmat
 Asukkaat näkevät, ettei seurakunnan ehdottamaa korotustasoa voida pitää kohtuullisena. Tästä syystä lehtisaarelaiset ovat pyrkineet neuvottelemaan Vantaan seurakuntayhtymän kanssa kohtuullisemmista korotuksista, jotka olisi voitu saattaa voimaan jo ennen nykyisten sopimusten umpeutumista, 1.1.2017 alkaen. Asukkaat ovat myös lähestyneet Helsingin seurakuntayhtymää. Vantaan seurakuntayhtymän suunnalta on kuitenkin suhtauduttu tähän välinpitämättömästi, mikä on hämmästyttänyt asukkaita.
 Asukkaat eivät vastusta tonttimaan vuokrien kohtuullista korottamista, ja kaikki taloyhtiöt ovat
toistuvasti tarjoutuneet myös lunastamaan vuokraamansa maa-alueet. Nykyisellä korkotasolla
ostomahdollisuus olisi kalleudestaan huolimatta asumiskustannukset edes siedettävinä pitävä ratkaisu.
 Lehtisaarelaisten toiveena on, että seurakuntayhtymät kävisivät aiheesta heidän kanssaan avoimen keskustelun, jossa huomioidaan aidosti molempien osapuolien näkökulma. Tätä tukee myös kirkon oma omistajapolitiikan ohje: ”Omistajana ja sijoittajana kirkon pitää huomioida keskeiset sidosryhmänsä – eli ne, joihin harjoitettavalla politiikalla on vaikutuksia – ja miettiä niiden hyvän toteutumista.”
 Kirkko on asettanut julkisuudessa lehtisaarelaiset ja kirkon diakoniatyön voimavarat vastakkain.
Lehtisaarelaiset näkevät, että tällainen vastakkainasettelu on turha ja epäasiallinen.

3. Perustelut
 Vuokrankorotuksen kohtuullisuus - Seurakuntayhtymän suunnitteleman vuokratason toteutuessa moni lehtisaarelainen joutuu jättämään kotinsa. Tonttimaan vuokran viisin- tai jopa kymmenkertainen korotus tarkoittaa lapsiperheen tai eläkeläisen elämässä taloudellisesti mahdotonta lopputulosta.
 Asukkaat tavallisia ihmisiä - Lehtisaaren asukaskunta koostuu erilaisista ihmisistä, joista valtaosa on työssä käyviä palkansaajia ja eläkeläisiä. Lehtisaaressa asuu myös paljon lapsiperheitä. Suunniteltu korotustaso on kestämätön asukkaiden tulo- ja varallisuustasoon nähden.
 Asuntokaupan tyrehtyminen ja asuntojen arvon romahdus - Lehtisaaren asuntokauppa on hiipunut jo  kauan ja 2010-luvulla tyrehtynyt lähes täysin. Pelkona on, että vuokrankorotukset pysäyttävät sen kokonaan, jolloin asuntoa ei saa myöskään myydyksi tai edes vuokratuksi järkevällä hinnalla. Tästä kertovat myös seurakuntayhtymien omassa omistuksessa olevat, ilmeisesti vuokrapyynnin korkeuden takia tyhjillään seisovat asunnot. Kiinteistönvälittäjät vahvistavat tilanteen: suunnitellut korotukset  näkyvät myyntihinnoissa, eivätkä asuntoja saada jo nyt huomattavasti alentuneesta hintatasosta huolimatta myydyiksi, vaikka pääkaupunkiseudulla ja etenkin Helsingin keskustan tuntumassa asuntojen hinnat ovat nyt nousseet ja myös isojen asuntojen kauppa on alkanut käymään. Syntynyt tilanne ei ole myöskään seurakuntayhtymien edun mukainen.
 Kynnysraha - Osa taloyhtiöistä on maksanut aikanaan maanvuokraan liittyen ns. kynnysrahan, joka selittää tällä hetkellä alhaisempia maanvuokria. On kuitenkin syytä huomioida, että osa maanvuokrasta  on maksettu edellä mainitun kynnysrahan muodossa etukäteen. Kynnysrahalla ostettiin tulevia vuokrankorotuksia pois, eli osa vuokrankorotuksista on maksettu edellä mainitun kynnysrahan muodossa etukäteen.
 Lehtihovi - Helsingin seurakuntayhtymä on perustanut 2012 (itse omistajana) Lehtisaaressa sijaitsevan  As Oy Lehtihovin ja toiminut projektissa rakennuttajana. Seurakuntayhtymä on myös tehnyt maanvuokrasopimuksen As Oy Lehtihovin kanssa. Sopimuksessa pyydetty maanvuokra on tasoltaan 4,1–4,2% vuodessa laskettuna käyvästä arvosta, eli alle muilta tahoilta vaaditun 5 prosentin. Tästä  huolimatta myös Lehtihovi on katsonut vuokratason kohtuuttoman korkeaksi.

4. Kirkon oma omistajapolitiikka
Seurakuntayhtymien suunnittelemien vuokrankorotusten taso on myös kirkon omien periaatteiden ja arvojen vastaista.  Kirkon omistajapolitiikan linja on kirkon omistuksien ja vastuun osalta selkeä:
Talouselämä ja sijoitustoiminta ovat ihmisten välistä toimintaa, johon kirkko omistajapolitiikallaan ottaa kantaa ja pyrkii vaikuttamaan. Kultaisen säännön siirtäminen käytäntöön ei ole suoraviivaista, vaan sitä sovellettaessa asetutaan toisen ihmisen ja toisten ryhmien asemaan ja pyritään miettimään, mikä on näiden toisten todellista hyvää niiden omasta näkökulmasta. Omistajana ja sijoittajana kirkon pitää huomioida keskeiset sidosryhmänsä – eli ne, joihin harjoitettavalla politiikalla on vaikutuksia – ja miettiä niiden hyvän toteutumista.
(Suomen evankelis-luterilaisen kirkon omistajapolitiikka. Hyväksytty Kirkkohallituksen täysistunnossa 19.8.2009.)
Lisäksi kirkon vastuullisen sijoittamisen ohjeet sanovat seuraavaa:
Sellainen sijoitus, joka saa aikaan epäoikeudenmukaisuutta, huonontaa heikossa asemassa olevan
tilannetta, uhkaa rauhaa tai ympäristöä, on kirkolle käymätön. Suomen evankelisluterilainen kirkko on puolustanut pohjoismaista hyvinvointivaltiota järjestelmänä, joka auttaa meitä noudattamaan kultaista sääntöä.
(Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vastuullisen sijoittamisen ohjeet. Hyväksytty Kirkkohallituksen täysistunnossa 24.4.2007.)