Asukkaiden mielestä
sopimusten tulisi perustua Helsingin kaupungin vuokrausperiaatteisiin
maanvuokrissa. Helsingin kaupunki on vanhoja vuokrasopimuksia uusiessaan lähtenyt siitä,
että rakennetun maan arvo ei ole sama kuin rakentamattoman tontin arvo. Vuokraa
määriteltäessä rakennetun tontin alempi käypä arvo on huomioitu
laskennallisella 20–40 prosentin alennuksella tontin arvosta. Seurakuntien havittelema
tuottovaatimus 5% on varsin paljon monella mittarilla. Helsingin kaupunki
käyttää asuntotonteilla 4%:n nimellistä tuottovaatimusta, mutta myös alempaa
vuokraperustehintaa, jolloin edektiivinen tuotto on vain hieman yli 2%. Kaupunki
tarjoaa myös lunastusmahdollisuuden. Suurin osa vuokramaasta Helsingissä on
kaupungin omistuksessa. Tämän vuoksi sen tulisi olla referenssinä myös
seurakuntayhtymän esityksessä.
Seurakuntien ja kaupungin käytännöt eivät voi olla kaukana toisistaan. Helsingin kaupungin käytäntöä on testattu myös oikeudessa ja se on kestänyt. Oikeudellisena kysymyksenä esillä on ollut mm. luottamuksensuoja julkisoikeudellisen vallankäyttäjän suhteen, ja on vuokratontilla olevien taloyhtiöiden yksi omaisuudensuojan osatekijä. Helsingin käytäntö on ollut läpinäkyvää ja se on neuvotellut reilusti.
Helsingin kaupunki on linjannut, ettei voi vuokrauksissaan suosia mitään asukasryhmiä. Vuokraperiaatteet eivät ole sosiaalipolitiikkaa vaan sitä varten on asumistuki sitä tarvitseville. Tämän takia Helsingin kaupungin vuokrausperiaatteita voidaan pitää markkinaehtoisina. Referenssiä haettaessa institutionaalisista tontinvuokraajista on huomattava, että tontinvuokraus on usein lyhytaikaista, koska vuokrasopimukseen ja yhtiöjärjestykseen sisältyy usein osto-optio. Helsingin kaupungin nykyisin käyttämä vuokrausmenettely on pääpiirteissään samanlaisena käytössä hyvin yleisesti Suomessa. Menettely käy myös lehtisaarelaisille.
•∞•
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti