Talouselämä ja sijoitustoiminta ovat ihmisten välistä toimintaa, johon kirkko omistajapolitiikallaan ottaa kantaa ja pyrkii vaikuttamaan. Kultaisen säännön siirtäminen käytäntöön ei ole suoraviivaista, vaan sitä sovellettaessa asetutaan toisen ihmisen ja toisten ryhmien asemaan ja pyritään miettimään, mikä on näiden toisten todellista hyvää niiden omasta näkökulmasta. Omistajana ja sijoittajana kirkon pitää huomioida keskeiset sidosryhmänsä – eli ne, joihin harjoitettavalla politiikalla on vaikutuksia – ja miettiä niiden hyvän toteutumista.
Lisäksi kirkon vastuullisen sijoittamisen ohjeet sanovat seuraavaa:
Sellainen sijoitus, joka saa aikaan epäoikeudenmukaisuutta, huonontaa heikossa asemassa olevan tilannetta, uhkaa rauhaa tai ympäristöä, on kirkolle käymätön. Suomen evankelisluterilainen kirkko on puolustanut pohjoismaista hyvinvointivaltiota järjestelmänä, joka auttaa meitä noudattamaan kultaista sääntöä.
(Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vastuullisen sijoittamisen
ohjeet. Hyväksytty Kirkkohallituksen täysistunnossa 24.4.2007)
Näiden lisäksi Helsingin yhteinen kirkkovaltuusto on tehnyt
periaatepäätöksen tukea kohtuullista asuntopolitiikkaa. Tässä valossa
Lehtisaaren maanvuokrien korotussuunnitelman toteutuminen punnitsee, kuinka
paljon on kyse oikeista teoista, ei pelkistä korulauseista.
Tilanteessa tulisi nyt käydä aidosti avoin
keskustelu ja neuvottelu, jonka ratkaisu olisi inhimillinen kummallekin
osapuolelle. Ilmoitusmenettely ei ole kestävä tapa tilanteessa, jossa
vaakalaudalla on ihmisten hyvinvointi ja turvasatama, eli oma koti.
•∞•
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti