Kirkko haluaa maksimaalista tuottoa riippumatta siitä, että lopputulemana on kaupunginosa, joka täyttyy maksuvaikeuksissa olevista ihmisistä; seurakuntalaisista, jotka eivät selviä asuinkustannuksistaan, mutta eivät myöskään saa asuntojaan myytyä. Huomionarvoista on, että yhtymät möivät itse omistamiaan lehtisaarelaisasuntoja juuri ennen kuin ilmoittivat uudesta vuokrasopimusehdotuksesta.
Seurakuntayhtymien asettama tuotto-odotus (5%) on huomattavasti korkeampi kuin muiden vertailukelpoisten maanvuokraajien (Helsingin kaupunki, yleishyödylliset yhteisöt) keskimääräinen tuotto. Helsingin kaupunki omissa maanvuokra-asioissaan on katsonut, että heidän kohtuullinen käypä vuokratasonsa on neutraali ja perustuu nimenomaan kaupunkilaisten syrjimättömyyteen. Tämän perusteena on se, että kaupunki ei voi sosiaalisilla tai muilla perusteilla tukea tai muuten suosia asukkaita, jotka ovat vuokratonteilla olevien taloyhtiöitten asukkaita verrattuna kaupungin muihin asukkaisiin. Kaupunki tarjoaa vuokrasopimuksissaan mahdollisuuden tonttien lunastamiseen, joka on myös nykyisin kaikissa maanvuokrasopimuksissa normaali ehto.
Asukkaiden tasa-arvoisuus on ollut yksi peruste, jolla yhtymät ovat selittäneet tuottovaatimustaan. Asukkaat eivät näe asian loogisuutta, sillä kaupunki on perustellut omaa vuokrakäytäntöään juurikin syrjimättömyydellä. Kirkko on myynyt muille tahoille Lehtisaaresta maata asuntorakennushankkeisiin. Yhtymät eivät kuitenkaan ole halukkaita myymään vuokratontteja taloyhtiöile. Tonttimailla asuvien mielestä tämä juurikin asettaa asukkaat epäoikeudenmukaiseen ja syrjivään asemaan. Myöskään Helsingin kaupungin maanvuokrasopimusmalli ei käy seurakuntayhtymille. Heidän mukaansa Helsingin kaupungilla on sosiaaliset perusteet tukea asumista. Asukkaat eivät käsitä tätäkään perustetta, sillä yhtymät ovat sälyttäneet uusissa maanvuokrasopimuksissa verottajan seurakuntayhtymältä perimän kiinteistöveron asukkaiden maksettavaksi. Vielä tämänkin lisäksi se havittelee korkeaa tuottoa.
Esimerkkinä kirkon häikäilemättömästä toiminnasta kertoo sekin, että yhtymä on arvioinut maapohjan arvon huomattavasti korkeammaksi kuin 60-luvulla rakennetun maan käypä arvo on, käyttäen vertailuarvona uudiskohteiden arvoja parhailla rakennuspaikoilla, ja joissa on lunastusoikeus perusehtona. Asukkaat katsovat, että referenssinä tulisi käyttää Helsingin kaupungin tonttiarvioita. Lehtisaaren maan arvosta on ristiriitaisia tietoja, sillä joissakin taloyhtiöissä vuokran perusteena oleva maan arvo on jo pitkään ollut korkeampi kuin viimeisimmän myydyn rakentamattoman tontin hinnan perusteena oleva maan arvo. Asukkaisen mielestä Lehtisaaren rakennetun maan arvo tulisikin määrittää aidosti puolueettomasti, huomioiden muiden vertailukelpoisten vuokranantajien maa-alueet ja niistä pyydettävä vuokra.
Hallintomenettelyn näkökulmasta seurakuntayhtymä on hoitanut asian huonosti. Miksi Yhteisen kirkkoneuvoston päätösasiakirjat eivät ole julkisia ja helposti saatavilla (vrt. Helsingin kaupunki)? Miten yhtymän havittelema huikea 5% tuottovaatimus on perusteltu? Miten varsinkin on perusteltu ero Helsingin kaupungin käytäntöön, kun heillä efektiivinen tuottovaatimus menee vain hiukan yli 2%?
Hallintomenettelyn näkökulmasta seurakuntayhtymä on hoitanut asian huonosti. Miksi Yhteisen kirkkoneuvoston päätösasiakirjat eivät ole julkisia ja helposti saatavilla (vrt. Helsingin kaupunki)? Miten yhtymän havittelema huikea 5% tuottovaatimus on perusteltu? Miten varsinkin on perusteltu ero Helsingin kaupungin käytäntöön, kun heillä efektiivinen tuottovaatimus menee vain hiukan yli 2%?
•∞•
