Lehtisaari ei ole rikkaiden kaupunginosa

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/lehtisaari-ei-ole-rikkaiden-ihmisten-kaupunginosa-asukkaiden-puolustaja-saarelaiset-ovat-nyt-ahdingossa-maanvuokrankorotusten-takia/49811f8f-1ec7-4f21-9579-05cd35f91f34

Länsi-Helsingissä on saari, josta valta­osan omistavat uskonnolliset yhteisöt

Länsi-Helsingissä on saari, josta valta­osan omistavat uskonnolliset yhteisöt: Nyt sen keskuksena 50 vuotta toiminutta ostos­keskusta uhkaa purkaminen
Helsingin kaupunginmuseo on arvioinut Lehtisaaren ostoskeskuksen 1-luokkaan, eli arkkitehtuuriltaan erittäin harkituksi ja viimeistellyksi

HS 25.4.2019
.https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006082835.html

Kirkko ja kaupunki 25.4.2019

Kauppalehti 13.4.2019

Kauppalehden artikkeli antaa harhaanjohtavaa tietoa. Jutussa puhutaan kaupunginosista, mutta erotetaan kuitenkin Munkkiniemeen kuuluva Lehtisaari omaksi alueekseen.

Lehtisaaren tulotaso herättää epäilykset. Saarella on kaksi isoa kerrostalokompleksia. Näissä kerrostaloissa asuu 85% lehtisaarelaisista. Selvityksen mukaan toisen taloyhtiön vuositulot vuonna 2017 oli noin 34500 euroa vuodessa.

Jutun perusteella tulee väkisinkin mieleen, että Lehtisaaren arviossa on mukana Kaskisaaren miljonäärien vuositulot. Kaskisaaren ja Lehtisaaren välinen asukaspohja ja talokanta eroaa toisistaan merkittävästi.

Kaskisaari kuuluu Lauttasaaren kaupunginosaan, kun Lehtisaari Munkinseutuun. Kuitenkin alueilla on yhteinen postinumero 00340.

Todellista dataa saadakseen tulisi alueiden tulotasot huomioida todellisina. Jo kaskisaarelaisen Etolan perheen vuositulot riittävät kumoamaan useat lehtisaarelaistulot, jotka jäävät alle 20000 euroon vuodessa.

Alueista vielä Wikipedian mukaan:
"Lehtisaari (ruots. Lövö) on saari ja osa-alue Munkkiniemen kaupunginosassa Länsi-Helsingissä.[1] Lehtisaaren osa-alueeseen kuuluvat myös kaakossa sijaitseva pienempi Kaskisaari sekä evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän leirisaarena käytetty Mustasaari. Itse Lehtisaaresta poiketen Kaskisaari ja Mustasaari kuitenkin kuuluvat Lauttasaaren eikä Munkkiniemen kaupunginosaan."

Tulotasot lienee mahdollista saada selville, sillä myös Kuusisaari, joka myöskin poikkeaa huomattavasti Lehtisaaresta, on ilmoitettu jutussasi omana alueenaan. Lehtisaari jää helposti ympäröivien saarensa (Kuusisaari ja Kaskisaari) väliin, vaikka poikkeaa näistä merkittävästi ennen kaikkea juuri huomattavasti pienemmän tulotason puolesta.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/t/0c39dde6-ca02-4d35-9847-81ebd7870607

Talouselämä 12.4.2019

SK uutisoi kirkon johdon vaikenemisesta rikoksessa

Maksimaalinen, riskitön tuotto Lehtisaaressa

Maksimaalinen, riskitön tuotto Lehtisaaressa

Lehtisaaren maanvuokrasopimukset ovat umpeutumassa. Maan omistavat Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymät. He ovat tehneet kovat ehdotukset tulevista maanvuokrista. Toteutuessaan ne olisivat Helsingin kalleimmat, keskimäärin 500 e/kk per asunto.

Tämän lisäksi seurakuntayhtymät ovat läpilaskuttamassa kiinteistöveron vuokralaisiltaan. Lain mukaan kiinteistöverosta vastaa maapohjan osalta maan omistaja. Asukkaathan maksavat jo veroa rakennuksista.

On tuskin ollut kiinteistöveron laatijoiden tarkoitus, että maanomistajan riskit kasaantuvat vuokralaisen maksettavaksi. Seurakuntayhtymät ovat saaneet Lehtisaaren maat sielunmessulahjana. Näistä maista se on nyt takomassa maksimaalista, riskitöntä voittoa, vailla mitään maanomistajan velvollisuuksia. Kirkon itse laatimat eettisen sijoitustoiminnan ohjeet ovat jääneet täydeksi sanahelinäksi. Sopii kysyä, miten verotuloja keräävä taho voi toimia tällä tavoin?

Mielestäni yhtymien tulisi seurata Helsingin kaupungin vuokratasoa, eikä hinata keinotekoisesti alueesta maan kalleinta. Kaupungin vuokratasoa ovat vaatineet myös useat Helsingin kirkkovaltuutetut, mutta kiinteistöjohtaja on ajanut läpi tuottavampaa agendaa väkevän lobbaamisen ja silloisen valtuuston puheenjohtajan avustuksella.

Yhtymien kiinteistöbisnes on keskittynyt raapimaan varoja asukkaiden selkänahasta. Samanaikaisesti se kuitenkin pitää Lehtisaaressa rakentamatonta, kaavoitettua tonttimaata, ja maksaa siitä korotettua
kiinteistöveroa. Maalle ei ole rakennettu, koska rakennuttajat pitävät vuokramaan hintaa liian kalliina. Tilanne on absurdi ja kokonaisuudessaan täysin kohtuuton. Miten tällaista voi tapahtua Helsingissä, jossa rakennetaan jo meren päälle, kun tonttimaata ei riitä?

Miten ylipäänsä voidaan suoda jollekin talousmahdille sekä veronkanto-oikeus että samanaikaisesti vapauttaa toiminta vastaamaan minkä tahansa voittoa tavoittelevan yhtiön tasoa? 

https://www.lehtiluukku.fi/…/he…/_read/27.3.2019/208318.html.

Hgin ja Vantaan srkyhtymät versus Helsingin kaupunki

Kiteytetysti yhtymien vaateet versus Helsingin kaupunki

                                           Kirkko            Helsinki

Vuokra-aika                       20 v               50v                                     
Haaste: Pankit eivät anna remonttilainoja näin lyhyelle ajalle. Ei edistä alueen kehitystä. Myyntimahdollisuudet heikkenee.

Vuokrataso                        6€/m2/kk       max 3€/m2/kk                   
Lehtisaaresta tulee Suomen kallein alue asua. Osa asukkaista joutuu muutamaan pois tai ainakin laittamaan asunnon vuokralle. 100m2 huoneisto=> vastike pelkän tontinvuokran osalta 600 € / kk tai 7200 € vuodessa. Tähän päälle sitten normaalivastike, niin kokonaisuus jo luokkaa 9-10 €/m2/kk. Saarella useita kerrostaloja, jossa asuu ihan normaalituloisia asukkaita.

Kiinteistövero                   Vuokralaiselle maksettavaksi. Kaupunki ei peri kiinteistöveroa.

Yhtymien poikkeama normaalin lain menettelyn suhteen
Yhtymät vaativat oikeuden lunastaa asunnot 20 vuoden kuluttua nimelliseen hintaan (teknisellä arvolla), jos asukkaat eivät suostu uusiin vuokrankorotuksiin (20 v kuluttua).

Alueen kehitys                   
Kirkko ei saa vuokrattua uusia tontteja rakennusyhtiöille näillä hinnoilla, mikä myös osoittaa ettei kirkon hinta ole markkinahinta. Näin ollen alueen kehitys osana Helsinkiä pysähtyy.

Maximal avkastning, utan risk på Lövö

 

Maximal avkastning, utan risk på Lövö

Arrendeavtalen upphör på Lövö. Marken ägs av Helsingfors och Vandas församlingar. De har kommit med hårda förslag till nya arrendeavtal. Om de skulle förverkligas, skulle de vara de dyraste i Helsingfors, i medeltal 500 e/mån per bostad.

Utöver det här tänker församlingarna fakturera fastighetsskatten som sådan till arrendatorerna. Enligt gällande lag svarar markägaren för fastighetsskatten. Invånarna betalar redan skatt för sina byggnader.

Det är ej troligt att det har varit skatteberedarnas avsikt, att markägarnas risker skall falla på arrendatorernas ansvar. Församlingarna har fått marken på Lövö som gåva för att utföra själamässor för donatorerna. För denna samma mark vill man nu utsuga en maximal vinst, utan risk och utan något som helst ansvar som markägare. Kyrkans egna etiska placeringsråd klingar här för döva öron. Man kan fråga sig, hur kan en instans som uppbär skattemedel bete sig på det här sättet?

Jag tycker att församlingarna borde följa samma arrendenivå på mark avsedd för bostäder, som Helsingfors stad och inte konstgjort hissa upp priset till landets dyraste. Flera av medlemmarna i kyrkofullmäktige har också krävt att församlingarna skall följa prisnivån som Helsingfors stad uppbär, men fastighetsdirektören har kört igenom sin egen agenda med hjälp av en aggressiv lobbning och aktiv medhjälp av den dåvarande ordföranden för fullmäktige.

Församlingarnas fastighetsaffärer har koncentrerats till att suga ut pengar från invånarna. På samma gång håller man färdigt planerad mark på Lövö outnyttjad och betalar för det en höjd fastighetsskatt. Marken står outnyttjad för att byggbolagen tycker att arrendena är för höga. Situationen är absurd och i sin helhet totalt oresonlig. Hur kan det här ske i Helsingfors, när man redan bygger utanpå havet för att tomtmarken inte räcker till?

Hur kan man ge någon part en sådan makt, att man kan både uppbära skatt och på samma gång ha frihet att verka som vilket som helst vinstutövande företag? 
https://www.hbl.fi/ar…/maximal-avkastning-utan-risk-pa-lovo/  

(HBL)

Lehtisaari: kiinteistöveron korotusta ei voi siirtää maanvuokraan

Osmo Soininvaara / 12.3.2019

Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien maanvuokrapolitikka Lehtisaaressa on aika sydämetöntä. Helsingin seurakuntayhtymä loivensi omia vaatimuksiaan, mutta Vantaan seurakuntayhtymä suunnilleen ryöstää vuokralaisiaan.

Kyse on maanvuokrasta, joka ylittää selvästi markkinavuokran. Jos tontti olisi tyhjä, siitä ei olisi mitään edellytystä periä sellaisia vuokria kuin nyt peritään. Mutta kun tontilla on kerrostalo panttivankina, maanomistaja voi nostaa vuokran niin korkeaksi, että perii tosiasiassa vuokraa myös rakennuksesta, vaikkei omista sitä. Jos talossa olisi pyörät, ei onnistuisi.

Nyt on ilmennyt aivan outo ajatus. Seurakunnat aikovat lisätä maanvuokraan omistajan maksettavaksi lankeavan kiinteistöveron. Peruste tähän on, että jos tuottotavoite on 5 % (reaalituottoa!) sen tulee olla 5 % myös kiinteistöveron jälkeen.

Se ei nyt vain ole näin. Tai siis jos on johdonmukainen tuolle viiden prosentin tuotolle, se pitää laskea tontin arvosta kiinteistöveron korotuksen jälkeen. Kiinteistövero nimittäin laskee tontin arvoa. Jos näin tehtäisiin, kiinteistöveron korotus ei nostaisi maanvuokraa, koska tontin arvo laskisi niin paljon, että se söisi tuon korotuksen). Ei voi laskea tuottoprosenttia tontin arvosta ennen kiinteistöveron korotusta ja lisätä siihen kiinteistöveroa. Jompikumpi.

Kiinteistövero on omaisuusvero ja kuuluu omistajan maksettavaksi.

= = = =

Kun tämä Lehtisaari nyt tuli puheeksi, pitää myös kysyä, miksi seurakuntayhtymät panttaavat kaavoitettuja tontteja tyhjillään? Miksi niitä ei jo rakenneta. Niistä menee nyt kiinteistökeinottelun estämiseksi säädetty korotettu kiinteistövero, mikä tulee seurakuntayhtymille kalliiksi. Sen on tarkoituskin tulla kalliiksi, koska on vähän ikävä juttu pitää rakennusmaata joutilaana asuntopulasta kärsivässä Helsingissä.

Tontit eivät ole kuulemma menneen kaupaksi. No eivät mene, jos niillä on tuollainen tuottovaatimus. Parempia aikoja tässä tuskin odotetaan, koska tätä parempia aikoja ei tule. Pikemminkin maanomistajan ajat tästä huononevat, kun Helsinki saa lopulta tontinluovutuksiin vauhtia.

Korotettu kiinteistöveroprosentti on 3%/vuosi eli kymmenessä vuodessa 30 %. Hopi, hopi!

Odotetaanko tässä sitä, että saadaan nuo nykyiset vuokrasopimukset pois pöydältä ennen kuin tunnustetaan, ettei vapailla markkinoilla makseta tuollaisia vuokria?

Mielipidekirjoittelua Lehtisaaresta

Lehtisaarta koskeva mielipidevaikuttaminen on ollut aktiivista. Alla linkkejä kirjoituksiin:

• Lehtisaari-päätöksenteko on ollut sekavaa

• Miksi tukisin asumista Lehtisaaressa?

• Lehtisaaresta tehtäisiin Helsingin kallein asuinalue

• Lehtisaaren tyhjät tontit eivät liity rakennettujen tonttien vuokraneuvotteluihin

• 500 perhettä maksaa kirkon virheistä Lehtisaaressa

• Myös kiinteistöjohtaja Kai Heinonen vastasi mielipidekirjoitukseen ottamatta kuitenkaan kantaa kirkon laatimiin sijoitustoiminnan ohjeisiin. 

Kirkko ja kaupunki 14.2.2019 nro 3

Allekirjoita vetoomus Helsingin Lehtisaaren kehittämiseksi

Lehtisaaren asukkaiden vetoomus Lehtisaaren kehittämiseksi 

Me Lehtisaaressa kirkon vuokramaalla asuvat helsinkiläiset vetoamme meitä ja Lehtisaarta uhkaavan tilanteen ratkaisemiseksi ja Lehtisaaren kaupunginosan kehittämiseksi. 

Helsinki kasvaa kovaa vauhtia, mutta seurakunnat eivät merkittävinä maanomistajina Lehtisaaressa ole samassa vauhdissa mukana. Helsingissä on suuri tarve rakentaa uusia asuinalueita ja kehittää kaupunkia täydennysrakentamisen kautta. Lehtisaaressa on käyttämättä merkittävä määrä kaavoitettuja kerrosneliömetrejä, koska seurakuntayhtymät ovat jättäneet rakentamatta omistamilleen tonteille. On hyvin ongelmallista, että kirkko hidastaa Helsingin tarpeellista kehittymistä jättämällä asuntorakentamiseen tarkoitettuja tontteja hyödyntämättä ja on sen sijaan keskittynyt kiistelemään maksimaalisen tuoton repimiseksi alueen nykyisiltä asukkailta. Nyt pitäisi löytää yhdessä ratkaisuja, joilla varmistetaan alueen pitkäjänteinen kehittäminen ja siitä seuraava asukasmäärän kasvattaminen. Seurakuntien haluttomuus Lehtisaaren kehittämiseen ilmenee valitettavasti myös seurakuntien esittämistä uusista vuokrasopimuksista. 

Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymien Lehtisaaressa omistamien tonttien vuokrasopimukset päättyvät tämän vuoden lopussa. Seurakuntayhtymät ovat päättäneet korottaa tontinvuokria tästä eteenpäin radikaalisti. Pitkän neuvotteluprosessin jälkeen kirkko on myöntynyt vuokrankorotusten osalta tasoon, joka on sellainen, mihin meidän on mahdollista suostua, vaikkakin uudet maanvuokrat ovat Helsingin korkeimpia ilman lunastusoikeutta. 

Suurena huolenamme on kirkon haluttomuus sopia vuokrasopimuksen jatkoehdoista 20 vuoden sopimuskauden jälkeen. Vertailun vuoksi, Helsingin kaupungin uusittujen maanvuokrasopimusten vuokra-aika on 50 vuotta ja lisäksi vuokralaisella on mahdollisuus tontin lunastamiseen. Kuten varmasti ymmärrätte, 20 vuotta on lyhyt aika, kun puhutaan useimpien perheiden elämän suurimmasta investoinnista eli omasta asunnosta. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että esimerkiksi Helsingin kaupunki tekee vuokrasopimuksensa 50 vuodeksi. Monella lehtisaarelaisella perheellä on suuri hätä tulevaisuudesta, kun emme tiedä mitä kodeillemme tapahtuu 20 vuoden jälkeen – lunastaako kirkko kotitalomme pilkkahintaan, vai olemmeko taas suurten tontinvuokran korotusten edessä? 20 vuoden sopimuskausi on liian lyhyt rakennusten peruskorjaamiseksi ja pankkilainojen saamiseksi.
Lehtisaarelaisten perheiden kokema epävarmuus ja taloudellinen hätä ovat suuria ongelmia, mutta kirkon ja lehtisaarelaisten kiistatilanne on kestämätön myös Helsingin kaupungin näkökulmasta. 

Me lehtisaarelaiset vetoamme: Helsingin kaupungin tulee osallistua sovitteluprosessiin, jotta alueen kehittäminen ei jämähdä 20 vuodeksi. Kaupungin pitää osaltaan myötävaikuttaa Lehtisaaren kehitykseen siten, että tavallisia helsinkiläisiä ei ajeta ulos kodeistaan ja alue kehittyy. Asialla on valtava merkitys sekä asuinalueen tulevaisuudelle, että meille alueen asukkaille. 

Arvostamme mahdollista tukeanne ja allekirjoitustanne. 

Helsingissä 11.2.2019
Lehtisaaren asukkaat

Hallintovalitus

Ohessa hallintovalitus Helsingin hallinto-oikeudelle koskien Helsingin seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston 13.12.2018 kokouksessa tehtyä päätöstä 99 §. Valittajina ovat kaksi seurakuntalaista ja kaksi lehtisaarelaista taloyhtiötä. 

4. VAATIMUKSET

Valittajat vaativat kunnioittavasti, että Helsingin hallinto-oikeus kumoaa 13.12.2018 tehdyn Lehtisaaren maanvuokrasopimusmallin hyväksymistä kos- kevan päätöksen 99 §.

 5. PERUSTEET

Valituksen kohteena oleva päätös 99 § on syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Kirkkovaltuuston kutsumenettely on ollut virheellinen, sillä esityslistassa mainitut kokousmateriaalit eivät ole olleet valtuutettujen käytössä riittävän ajoissa ennen kokousta, minkä lisäksi kokousmateriaalia on perusteettomasti salattu. Lisäksi kirkkovaltuustoon tuotu päätösehdotus (koskien päätöstä 99 §) on syntynyt virheellisessä järjestyksessä Seurakunnan yhteisen kirkkoneuvoston kokouksessa 29.11.2018. Lisäksi päätös 99 § perustuu kirkkovaltuustolle annetuille olennaisesti puutteellisille ja virheellisille tiedoille, joiden oikaisemiseen ei ole annettu mahdollisuutta.

Seurakunnan yhteinen kirkkovaltuusto päätti 13.12.2018 kokouksessaan hyväksyä Lehtisaaren vuokrasopimusmallin ja valtuuttaa kiinteistöjohtaja Kai Heinosen tekemään sopimuksiin mahdollisesti tarvittavia pieniä kustakin vuokrattavasta kohteesta johtuvia teknisiä muutoksia.

Ennen asiasta päättämistä useat kirkkovaltuutetut esittivät huolensa siitä, että asia tuotiin kirkkovaltuustoon liian kiireesti ja ettei valtuutetuille oltu varattu riittävää aikaa perehtyä mallisopimukseen ja muihin asiaan liittyviin asiakirjoihin. Kirkkovaltuutettu Rissanen muun muassa totesi, että valtuutetuille lähetetty paperipino oli niin paksu, ettei se mahtunut postiluukusta, vaan valtuutettujen piti käydä hakemassa se postista. Tästä johtuen asiakirjat eivät olleet olleet kaikilla valtuutetuilla käytössä kolmea päivää ennen valtuuston kokousta. 

Kirkkovaltuuston mallityöjärjestyksen 8 §:n 3 momentin mukaan kokouksen esityslista on oltava valtuutettujen käytössä vähintään kolme päivää ennen kokousta. Sanamuodon mukaan asiakirjojen on oltava valtuutetun saatavilla kolme päivää ennen kokousta. Näin ei ole ollut valtuuston kokouksen 13.12.2018 osalta, vaan kokousmateriaalina olleet asiakirjat ovat olleet valtuutettujen käytettävissä liian myöhään. Kyseessä on virhe kutsumenettelyssä.

Lehtisaaren vuokrasopimuksia koskeva asia käsiteltiin virheellisesti myös Seurakunnan yhteisen kirkkoneuvoston kokouksessa 29.11.2018, jossa tehtiin päätösehdotus valtuuston 13.12.2018 kokoukseen.1 Päätöstä 99 § koskeva päätösehdotus on siis niin ikään syntynyt virheellisesti.

Kiinteistöjohtaja Heinonen on tällöin toiminut asiassa esittelijänä. Seurakunnan kirkkoneuvoston ohjesäännön 3 luvun 7 § mukaan kirkkoneuvoston kokouksen esittelijän tulee valmistaa kokouksessa käsiteltävistä asioista ”[k]irjallinen selonteko, joka ehdotuksineen toimenpiteiksi on ajoissa ennen kokousta toimitettava yhteisen kirkkoneuvoston jäsenille”.2 Sopimusmallin hyväksymistä koskeva asianesittely on lähetetty kirkkoneuvoston jäsenille sähköpostitse 27.11.2018 eli vain kaksi päivää ennen kirkkoneuvoston kokousta.3 Näin ollen asian kirjallista selontekoa ja toimenpide-ehdotuksia ei ole lähetetty neuvoston jäsenille riittävän ajoissa.

Kirkkovaltuuston kokouksessa 13.12.2018 useat valtuutetut ehdottivatkin asia jättämistä pöydälle edellä mainituista syistä johtuen. Kirkkovaltuuston enemmistö päätyi kuitenkin jatkamaan asian käsittelyä ja lopulta kirkkovaltuusto hyväksyi (kokouksessa esitetyin muutoksin) Lehtisaaren sopimusmallin sekä valtuutti kiinteistöjohtaja Heinosen tekemään sopimuksiin tarvittavat muutokset. Se, että kirkkovaltuusto päätyi toimimaan näin, johtui kiinteistöjohtaja Heinosen ennen valtuuston kokousta ja kokouksessa antamista puutteellisista ja virheellisistä tiedoista.

Ennen kirkkovaltuuston kokousta taloyhtiöt, joiden tulevaa vuokrasopimusta kyseinen mallisopimus siis koski, pyysivät toistuvasti saada sopimusmallin nähdäkseen. Sitä ei kuitenkaan annettu nähtäväksi, vaan Seurakunta ilmoitti ensin, että asiakirja olisi noudettavissa sen kirjaamosta. Kirjaamosta asiakirjaa ei kuitenkaan luovutettu. Lopulta Seurakunta toimitti viivyttelyn jälkeen sopimusmallin vasta kolme päivää ennen valtuuston kokousta.

Kokousmateriaaliin kuuluneen mallisopimuksen pitäminen salassa on ollut täysin perusteetonta. Kiinteistöjohtaja Heinonen oli ilmeisesti ohjeistanut, ettei mallisopimusta saa luovuttaa kenellekään, etteivät taloyhtiöt pääsisi esittämään siitä omia näkemyksiään ja oikaisemaan asiassa esitettyjä virheitä kirkkovaltuutetuille. Näin tehdessään Heinonen on pyrkinyt salaamaan valtuutetuilta olennaista tietoa taloyhtiöiden kannasta.

Myöhemmin asiassa on käynyt lisäksi ilmi, että kiinteistöjohtaja Heinonen on ennen 13.12.2018 kokousta lähettänyt kirkkovaltuutetuille kirjeen, jota ei ole liitetty lainkaan kokousmateriaaliin. Kirje on täynnä karkeita asiavirheitä. Siinä väitettiin muun muassa, että vuokrasopimusasiassa olisi järjestetty tapaamisia ”yli 20 kertaa” taloyhtiöiden kanssa ja että Seurakunta olisi ”neuvotellut” taloyhtiöiden kanssa sopimusehdoista. Todellisuudessa Seurakunta on sanellut vuokrasopimusehdot, eikä se ole neuvotellut niistä käytännössä lainkaan. Tästä johtuen vuokrasopimusasia onkin edelleen sopimatta ja kirkkovaltuuston käsiteltävänä. Kiinteistöjohtaja Heinosen kirjeessä esittämiä tapaamisia ei myöskään ole ollut. Päinvastoin kiinteistöjohtaja Heinonen on vältellyt neuvottelemasta tai edes vastaamasta taloyhtiöiden yhteydenottoihin. Asiasta välitettiin siis valtuutetuille täysin väärä kuva.

Kiinteistöjohtaja Heinosen väite, jonka mukaan taloyhtiöiden esittämät muutokset mallisopimukseen olisivat sen luonteisia, ettei niitä voisi ottaa vuokrasopimukseen, on niin ikään täysin paikkansapitämätön. Väitteet koskien tuottoprosenttia ja maan arvosta tehtävää rakennetun maan alennusta (–40 %) ovat myös vääristeleviä ja selvästi tarkoitushakuisia.

Kirjeen kohdassa 5 esitetty väite liittyen rakennusten lunastamiseen maanvuokralain 3 luvun nojalla on harhaanjohtava. Kiinteistöjohtaja Heinonen ei tuo esille, että Seurakunnan mallisopimus johtaa siihen, että Seurakunta voi 20 vuoden kuluttua lunastaa vuokralaisten rakennukset alihintaan. Mikäli taloyhtiöt eivät hyväksyisi alihintaa tai Seurakunta päättäisi olla esittämättä lunastusta, vuokralaisten rakennukset olisi purettava. Heinonen ei tältä osin kerro, että edellä mainittu esitys poikkeaa yleisesti käytössä olevasta vuokrasopimusmallista sekä maanvuokralain peruslähtökohdasta. Heinosen olisi pitänyt esittelyssään kertoa, että Seurakunta poikkeaa maanvuokralaista vuokralaisten vahingoksi tilanteessa, jossa taloyhtiöt eivät voi vapaasti päättää vuokrasuhteen solmimisesta.

Kirjeen kohdassa 7 kiinteistöjohtaja Heinonen ei tuo sanallakaan esiin, että uusi, jo valittu, kirkkovaltuusto joutuu käsittelemään mahdollisesti lukuisia oikeusprosesseja, jos Seurakunnan vuokralaisina olevat taloyhtiöt joutuvat toimimaan vuokrasopimusten suhteen kuten Vantaan seurakuntayhtymän vuokralaisina olevat taloyhtiöt ovat joutuneet toimimaan. Tämä olisi ollut olennainen tieto nykyisille kirkkovaltuutetuille, sille heille olisi tullut varata mahdollisuus antaa uudelle kirkkovaltuustolle mahdollisuus välttää oikeusprosesseja. Sovinnon sijaan Heinonen ajaa toimillaan Seurakuntaa kohti oikeudenkäyntejä.

Valtuuston 13.12.2018 kokouksessa kiinteistöjohtaja Heinonen jatkoi virheellisten tietojen antamista. Hän muun muassa kertoi valtuustolle, että asia oli käsitelty 11.5.2017 kokouksessa siten, ettei siinä ollut jäänyt auki ”mitään, mihin valtuusto ei olisi saanut vastausta”. Näin asia ei ole, vaan vuokrasopimusasia on edennyt ja muuttunut merkittävästi siitä, kun sitä on toukokuussa 2017 käsitelty.

Lisäksi kiinteistöjohtaja Heinonen antoi ymmärtää, ettei mallisopimuksen hyväksymiselle olisi estettä vedoten erilaisiin Seurakunnan tilaamiin asiantuntija-lausuntoihin. Hän ei kuitenkaan kertonut valtuustolle, että myös taloyhtiöt ovat pyytäneet asiassa asiantuntijalausuntoja (mm. tuottovaatimuksen 5 % osalta), ja että nämä asiantuntojalausunnot poikkeavat merkittävästi Seurakunnan asiantuntijalausunnoista.

Vuokralaisten rakennusten lunastuksen osalta kiinteistöjohtaja Heinonen antoi valtuuston ymmärtää, että taloyhtiöiden vaatimus rakennusten lunastamisesta olisi jotain täysin poikkeuksellista, vaikka on selvää, että maanvuokralaki lähtee siitä, että vuokranantaja on vuokrakauden päättyessä velvollinen lunastamaan vuokralaisen rakennukset.

Taloyhtiöiden yhtenä suurena huolena on lisäksi ollut vuokraoikeuden jatkuminen vuokrasopimusten päättyessä. Lyhyt 20 vuoden vuokrasopimus ilman selkeää jatko-oikeutta vaikeuttaa taloyhtiöiden mahdollisuuksia saada esimerkiksi pankkilainaa. Tältä osin kiinteistöjohtaja Heinonen esitti virheellisesti, että taloyhtiöt voisivat saada mallisopimuksenkin perusteella pankeilta lainaa. Toisin sanoen hän esitti, ettei vuokrasopimuksen jatkolla tai jatkoehtojen tarkemmalla määrittelyllä olisi merkitystä, vaikka on väärin väittää, ettei vuokrakaudella olisi merkitystä rahoituksen saamisen kannalta. On selvää, etteivät pankit tule esimerkiksi 10 vuokravuoden jälkeen myöntämään enää 20 vuoden lainoja. Kyseinen asia vaikuttaa olennaisesti päätöksen kohteena olevien taloyhtiöiden oikeuksiin.

Kaiken edellä mainitun perusteella on selvää, että Seurakunnan kirkkovaltuuston 13.12.2018 päätös 99 § on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, sillä kokouksen kutsumenettely on ollut virheellinen, minkä lisäksi päätös perustuu olennaisesti puutteellisiin ja virheellisiin tietoihin.

1 Helsingin seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto 29.11.2018, kohta 372 §. Ks. http://hsrky01.hosting.documenta.fi/kokous/2018277967- 10.HTM

2 Ks. https://www.helsinginseurakunnat.fi/material/attachments/hallinto-jataloustoimisto/6JwL8Vlfj/yknohjesaantokvsto2010.pdf 

3 Ks. http://hsrky01.hosting.documenta.fi/kokous/2018277967-10.HTM

Pappilan torppari

Pappilan torppari 28.11.2018

Isoisäni oli pappilan torppari Urjalassa, jonka maanomistusta Väinö Linna kuvaa kirjassaan Täällä Pohjantähden Alla. Siinä kirkkoherran rouva halusi maksattaa torppareilla ja mäkitupalaisilla sovittua kovemmat vuokrat näiden käyttöön annetusta maasta. Tavallinen ei riittänyt, vaan ruustinna jyräsi kirkkoherran tahdon kohtuullisuudesta ja niin ajettiin köyhimmät, maksuvaikeuksiin joutuneet taloistaan.

Linnansa ovat myös Vantaan seurakunnan kirkkovaltuuston kiihkeimmät vuokrankorottajat lukeneet. He haluavat lehtisaarelaisille Vantaan seurakuntayhtymän mailla asuville vuokrankorotukset, jotka voivat viedä muutaman torpparin vaikka ulos tuvistaan, kunhan seurakuntayhtymä saa haluamansa. Koska vuokralaiset ovat naapurikaupungista, heitä voi ja pitää kohdella kovemmin. (Lehmuskallio HS 17.11.2018, Vantaan srky:n valtuuston kokous 25.9.2018).

Hurjia maanvuokran korotuksia ja takautuvasti muka menetettyjen varojen rahastusta on vuosien varrella motivoitu lisäksi sillä, että lehtisaarelaiset ovat päättäjien mielestä asuneet ilmaiseksi tai halvalla kuluneet 50 vuotta. Seurakuntien päättäjien mielestä vuokrien korotukset on jäänyt tekemättä jo kymmeniä vuosia.

Seurakuntayhtymä vertaa Lehtisaaren taloyhtiöiden sopimuskauden lopun nk. halpaa vuokraa  ”Vantaan Asolassa  äskettäin vuokrattujen vastaavien tonttien kuukausivuokrat vaihtelevat noin 1,5–2 euroa per kerrosneliömetri” (Turunen, Tuohimäki HS 9.2.2017). ”Lehtisaaressa pitää asumisen olla kalliimpaa kuin jossain (Vantaan) Rekolan takametsissä." ”Meillä ei ole mitään perusteita pitää vuokria alihintaisina.” (Jaskara, Heinonen VS 2.4.2015). ”He (lehtisaarelaiset) ovat saaneet ison säästön, kun korotuksia ei ole 1960-luvun jälkeen tehty.” (Lehmuskallio HS 17.11.2018). ”Lehtisaaressa on asuttu, … kohtuuttoman edullisesti ajatellen sen alueen arvoa. (Raittila, Yle 12.5.2017). ”Lehtisaarelaiset ovat saaneet nauttia pitkään poikkeuksellisen edullisista vuokrista. Saavutetuista eduista luopuminen on ymmärrettävästi pettymys.” (Laajasalo, Rintamäki HS 7.5.2017).

Pitäisi ensinnäkin ottaa huomioon, ettei sopimusoikeuden mukaan liian korkeaa uutta vuokraa voi perustella sillä, että aikaisemman sopimuksen aikana jäi vuokranantajalta mielestään perimättä riittävää vuokraa. Uudessa sopimuksessa ei voi ulosmitata jälkikäteen vuosikymmenten takaa väitettyä edellisen vuokratason ”tappiota” kuin vuokralaisen vanhaa velkaa. Uusi vuokra pitää perustella aina vallitsevan ja ennustetun käyvän vertailutason mukaan.

MUTTA OVATKO LEHTISAARELAISET ASUNEET ILMAISEKSI / HALVALLA KULUNEET 50 VUOTTA?

Alla olevat luvut kertovat tilanteesta 50-vuotisissa sopimuksissa, joista on jäljellä yksi vuosi. Eli eletään 50 vuoden sopimuksen toiseksi viimeistä vuotta. Vuonna 1965 ja sen jälkeen tehtiin Lehtisaaressa useita vuokrasopimuksia, jotka päättyvät ensi vuoden lopussa. Alkuperäisessä sopimuksessa sovittiin vuokran elinkustannusindeksiin sidotusta korotuksesta puolivuosittain sekä vuokran nostamisesta 10–15%  kymmenen vuoden välein. Kaksinkertainen korotusmekanismi ei ollut silloin lain mukainen, joten indeksi jäi korotusten perusteeksi.  1970-luvun alun valtakunnalliset vakautuslait jarruttivat kovimpia vuokrien korotuksia ja hurjan inflaation kohtuuttomia vaikutuksia indeksikorotuksiin ja muuhun talouteen. Laeilla tuettiin näin taloutta yleisesti koko maassa. Parikymmentä lehtisaarelaistonttia eivät suinkaan olleet näiden toimien pääkohteena.

Tykistökapteenintie 2:ssa (1457 asuin m2) sovittiin v 1966 vuokraksi 9936 mk. Kun taloon muutettiin v 1970, vuokra oli noussut jo 11% yli ja viime vuonna vuokra oli 763%  korkeampi kuin vuokrakauden alussa.

Vuokran lisäksi kyseinen taloyhtiö maksoi kertakorvauksena 240 000 mk kynnysrahaa eli vuokraennakkoa (vastaa nykyrahassa 422 400 €). Lehtisaarelaiset maksoivat seurakuntayhtymille näiden velvollisuutena olleet kadut, vesi- ja viemäriverkostot. Esimerkkiyhtiö maksoi tästä kunnallistekniikasta ainakin 60 000 mk:n (105 000 €) alkumaksun. Nämä seurakuntayhtymälle maksetut korvaukset vastaavat 50 vuoden ajan 0,69 €/m2/kk. Näiden lisäksi nykyinen maanvuokran osuus vastikkeessa kyseisessä talossa on 0,73 €/m2/kk. Tämä tarkoittaa pelkästään seurakunnalle maksettujen maan vuokraamiseen liittyviä maksuja on jaettuna 50 vuoden ajalle 1,42 € jokaiselta neliömetriltä kuukaudessa.

Naapuriyhtiössä on maksettu Vantaan seurakunnalle 50 vuotta joka kuukausi 1,36 €/kk/m2  nykyrahassa v 1995 maksetusta 4 293 000 mk:n kynnysrahasta eli ennakkovuokrasta (nykyrahana 7 556 000 €) ja kunnallistekniikasta, joka maksoi 572 400 mk (1 007 000 nyky €). Itse maan vuokraa maksetaan 0,95 €/m2/kk. Eli seurakunnalle mennyt raha 50 vuoden aikana on yhteensä 2,17 €/m2/kk. Tämän lisäksi maksetaan normaalit vastikkeet, putkiremontit ym. Taloyhtiö, jolta ei peritty kynnysrahaa, maksaa maastaan jo nyt vanhan sopimuksen aikaan 3,5 €/m2/kk.

Vertailuna Helsingin kaupungin uusissa v 2018 solmituissa 50-vuotisissa sopimuksissa (vv 2020–2070) maan vuokra Lehtisaaren lähialueella Töölössä ja Munkkiniemessä on vuokrakauden alussa 1,09–1,64 €/m2/kk ja 10 vuoden asteittaisten korotusten jälkeen 2,19–3,28 €/m2/kk (Hki Kiinteistövirasto 2018).

Vantaan seurakuntayhtymä haluaa nyt Lehtisaaressa vuokralaisinaan olevien taloyhtiöiden maanvuokrat v 2020 alkutasolle 5–9 €/m2/kk.  ”Lehmuskallio haluaa Lehtisaaren asukkaille sopimusta kovemmat vuokrat.” (HS 18.11.2018).

MITEN SEURAKUNTIEN TIETO ILMAISESTA ASUMISESTA POIKKEAA NÄIN PALJON TOSIASIOISTA?

Vantaan ja Helsingin seurakuntayhtymien johtavat henkilöt ovat antaneet eri yhteyksissä yllä olevat lausunnot halvoista vuokrista, ilmaisesta asumisesta, unohtuneista vuokrankorotuksista. Onko todella mahdollista, että he eivät tiedä, miten Lehtisaaren taloyhtiöiden maanvuokrat ovat kehittyneet ja millä perustein viidenkymmenen vuoden ajan?

Toivon, että tämän jälkeen kukaan ei puhu eikä kirjoita ilmaisesta asumisesta Lehtisaaressa, vaan ymmärtää, että Lehtisaaressa on maksettu jo tähän asti kaupungin korkeinta vastiketta maan käytöstä. Ja että kirkon uudet suunnitelmat hipovat taivasta ja tulevat ajamaan lehtisaarelaisia vaikeuksiin. Toivottavasti myös toimittaja tutkii tosiasiat, eikä lainaa haastateltavaa sellaisenaan. Ja päättäjiltä toivotaan tutustumista historiaan ja lukuihin.

Mekkeri Anner

Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston varavaltuutettu 2019

Lehtisaari

Tämä kirje on lähetetty Lehtisaaren ja Helsingin maanvuokrista kirjoittaneille toimittajille, näissä haastatelluille tai mielipidekirjoituksia julkaisseille henkilöille. Lisäksi vastaanottajana on henkilöitä, joiden uskon olevan kiinnostunut aiheesta. Materiaalina on käytetty taloyhtiöiden tilinpäätöksiä, maanvuokrasopimuksia, lehtiartikkeleita ja Helsingin kaupungin tiedotteita maanvuokrista.

Kaikki luvut ovat käytettävissä pyydettäessä. Markan muutokset nykyarvoon tehty Rahamuseon rahanarvolaskurilla. Mahdolliset laskuvirheet korjattavissa, vuokrien ja kustannusten suuruusluokka tarkistettu oikeaksi.